SODEN RANNAN KUNNOSTUS

Istumme toimikunnan kanssa aamupäivällä sotilaskodin rannassa ja nautimme kevätauringosta. Se lämmittää jo kuin reservin aurinko. Mereltä ei käy tuuli juuri nyt kylmästi, joten voimme hyvin penkin ääressä puida kevään ja kesän varusmiesten liikuntakerhoja.

Toimikunnan varapuheenjohtaja on VLK-päällikkömme ja hänellä on jo pohjaa luotu. Koripallokerho voidaan siirtää pois liikuntasalista ulkoilmaan ja sitä voitaisiin pitää useamman kerran viikossa. Viime kesältä tuttu futiskerho ulkokentällä oli vanhemman saapumiserän keskuudessa huippusuosittu. Sekin siis alkaa jo ensi viikolla.

Viestintävarusmiehemme toivoo "jotain uutta". Hän tietää kertoa, että ehkä juuri niitä, joita liikuntakerhoilla yritetään saada liikkumaan vapaa-ajalla, ei innosta futis ja koris, joissa parhaat pallotaiturit jyräävät. Vilkkaassa keskustelussa tämä "jotain uutta" kiteytyy villeiksi ideoiksi minigolfista ja sup-laudoista. Oman boulderointikiipeilyseinän rakentaminen otettiin myös vakavaan harkintaan.

Hetken hybriksen jälkeen realismi osallistuu keskusteluumme. Minne me tänne muka minigolf-kenttä saataisiin? Joku keksii kuitenkin kieltää suppailun liian vaarallisena, kun ei ole hengenpelastajaa mukana. Hengenvaarallisuus voi tulla boulderointiseinänkin kanssa vastaan, jos siitä kertoo liian aikaisin väärille tahoille. Ja sitten on vielä raha. Onko tähän edes rahaa saatavilla?

Sitten mietityttää vielä, onko näille uusille huvituksille käyttäjiä. Vieressämme on hylätyn oloinen beachvolley-kenttä, jonka hiekan läpi kasvaa jo monivuotista rikkaruohoa, ja verkon tolpat ovat ruostuneet. Verkkoa ei tietenkään enää ole. Olisiko sup-lautojen kohtalo sama ensimmäisen viikon käytön jälkeen? Saisi nyt edes tuon kentän kunnostettua.

Keskustelumme vaimenee, kun haalareihin pukeutunut mies lähestyy penkkiämme. Puheenjohtaja kohottautuu maasta röhnöttämästä, ja katsomme hiljaa toisiamme.

-Huomentapäivää! Olettekos te varusmiestoimikuntaa? Teillä ei ollu tuolla toimistolla mitään lappua, että minne olitte karanneet. Ei se mitään. Mä oon Puolustusvoimien rakennuslaitokselta. Kasper. Meillä on tän rannan kohdalla perusparannusprojekti alkamassa. Tätä on jo monta vuotta ollu tarkoitus panna kuntoon. Tuolla on nyt soden tädit saaneet asioihin vipinää! Varusmiehiähän varten tää on, ni tulin kysymään teiltä ideoita tän parantamiseen.

Taivaan lahja?

-Ja juuri tästä aiheesta puhuimme! puheenjohtaja vastaa.

-No sehän on hyvä. Ainakin näitä pusikoita täältä voidaan raivata, mutta sen lisäksi voidaan tehdä kaikenlaista, jos siihen on hyvät perustelut. Tällä kertaa rahaakin tähän on.

-Mitä se tarkoittaa? Paljonko sitä rahaa on?

-No ette kuulleet tätä multa, mutta kyllä sillä summalla useamman omakotitalon voisi ostaa tuolta paraatireittien varsilta. Ja se pitäis käyttää vielä vuoden loppuun mennessä - tai ainakin päättää sen käytöstä. Eli maanparannusprojektia voidaan tehdä, jotain viihdykettäkin voidaan rakentaa.

Loppupäivän päivittelimme sitä, millainen sattuma oli ohjannut meidät yhteen rakennuslaitoksen Kasperin kanssa. Lounaalla jo keräsimme varusmiehiltä eri pöydistä ideoita siitä, mitä soden rantaan pitäisi tehdä. Seuraavalla viikolla esittelimme jo toimistollamme isolle paperille piirtämäämme havainnekuvaa rakennuslaitoksen Kasperille ja hänen esimiehelleen, joka paljastui kapteenismieheksi.

Suunnitelmassamme pusikoita harvennettiin ja rantaan johtava mutainen polku rakennettaisiin kauniiksi ja kutsuvaksi hiekkapoluksi. Muutama valitsemamme puu kaadettaisiin varjostamasta rantaa ja näkymän avaamiseksi sotilaskodin parvekkeelta merelle. Beachvolley-kenttä kunnostettaisiin, ja rannan kulmaan rakennettaisiin minigolf-kenttä. Rannan penkkien ja puistopöytien määrää lisättäisiin runsaasti. Rantakaislikkoon raivattaisiin sopiva luiska sup-lautojen vesille laskuun. Varusmiestoimikunnalle kiinteä ulkoliikuntavälinelaatikko. Kesän kotiutumisjuhlia ja muutakin käyttöä varten rantaan rakennettaisiin matalahko esiintymislava. Suunnitelma sisälsi myös kaksi linnunpönttöä.

Eihän se mennyt läpi! Herrat ihailivat innostustamme, mutta tiesivät kertoa, ettei kaikkea ihan heti saada aikaiseksi. Paljon pitäisi vielä maisema-arkkitehdin ja museoviraston kanssa sopia.

Kaksi vuotta kotiutumisemme jälkeen soden rannasta oli kaadettu puita, minigolf-kenttä oli rakennettu, beachvolley-kentällä pelattiin ja rannan puisto oli täynnä penkkejä. Success!